Ding Dong! Bornholmista terveisiä.

Jotta elämä ei olisi liian tylsää, päätettiin poikien kanssa repäistä ja lähteä bussimatkalle Tanskaan. Seuralaisiksi päätyivät ulkomaanensikertalainen Leo ja sopivasti taskuun sujahtava Väinö, ja itsellekin koiramatka bussilla Pohjoismaiden läpi tuli kertana ensimmäisenä. Matkan pituus oli tietenkin jo aiemmilta näyttelyreissuilta tiedossa, mutta kyllähän reissu muutenkin jo vatsanpohjaa kutkutteli juuri ennen lähtöpäivää…

Torstaina 13.8 alkoi reissu, espoolaiselta parkkipaikalta, kohteena Turun satama. Ensimmäinen ilta ja yö vietettiin laivassa, ja hyvät yöunet heti alkuun tulivatkin tarpeeseen: aamusta lähtien seuraavat +16h bussissa ja taas lautalla, aamusta iltamyöhään, puuduttivat kyllä taka-ahteria ihan tarpeeksi. Onneksi bussissa hengasi kuitenkin hyvä yhteishenki, koirat tulivat hyvin keskenään toimeen, ja mieli odotteli iloisesti seuraavan päivän kehärallauksia. Perille Bornholmin saarelle saavuttiin myöhään perjantai-iltana 14.8.

Leo ja Väinö menomatkalla Ruotsissa.

Leo ja Väinö menomatkalla Ruotsissa.

Lauantaina podengokehät olivat viimeisiä aikatauluissa, Leo kirjaimellisesti viimeinen koira kehässään, joten päivä meni pitkälti ihmetellessä ja odotellessa. Bornholmin näyttelyalueena toimi kolmen eri urheilukentän yhdistelmä, tarkoittaen sitä että tilaa oli enemmän kuin tarpeeksi, kenelläkään ei ollut ahdasta, ja telttojakin oli päivän mittaan muodostunut kolmeen eri riviin kehien laidoilta ulospäin. Koska kyseessä oli tupla-KV -näyttelyt, oli paikalle saapunut huomattavankin paljon ulkomaalaisia, joka puolilta Eurooppaa. Alueen järjestelyissä oli huomattava ero suomalaisiin serkkuihinsa: ruokapaikkoja oli useampiakin (tarjoillen lämmintä ruokaa olosuhteisiin nähden hyvinkin mittavassa muodossa), bajamajoja ei tarvittu ensimmäistäkään, ja Tanskan kennelliiton ständi toimi huomattavan mittavassa ja avuliaassa skaalassa, sieltä kun löytyi heti alkuunsa jopa upouusi megatelttakin aurinkoa ja sadetta pitelemään! Mieleen jäi kuitenkin erityisesti tapa jolla tanskalaiset aloittivat näyttelypäivänsä: Ding Dong!, mikrofonin ääressä toivoteltiin aina aamuisin ensin hyvät huomenet kaikille, ja pienen puheen lopuksi laulettiin aina saaren oma tunnusbiisikin. Kyllä, jäihän se päähän soimaan, jopa kotimatkallakin vielä bussissa kuului hyräilyjä..  Tässä klik heille jotka muistijälkeä kaipailevat!

Tuleva tanskanvalio kehäjolkottelemassa.

Tuleva tanskanvalio kehäjolkottelemassa.

Kehien etenemisestä ei suurta poikkeamaa suomalaiseen menoon ollut, kehäsihteerien huudellessa koiria tavallisen tuttuun tapaansa näytille. Sekä lauantaina että sunnuntaina podengoissa oli samat koirat esillä, 2psk, 4pkk ja yksi keskarikarviainen. Uutta oli se kuinka näyttelyarvostelut kirjoiteltiin heti digimuotoon, eikä kehässä arvosteluita saatu laisinkaan mukaan; ROP- ja VSP-ruusukkeiden lisäksi voittajat saivat ruokakupongin jolla lunastaa muutama kilo sponsorin nappulaa, ja jokainen EH:lla ja ERI:llä palkittu koira sai myös 25 kruunun etukupongin alueen ständeille. Lauantaina Väinö otti ja valioitui vastakkaisen sukupuolen parhaana, ja Leosta tuli rotunsa paras. Tulokset olivat identtisesti samat sunnuntainakin, Väinö VSP ja Leo ROP.  Sunnuntaina meinasi kuitenkin itselle käydä hassusti, kun aloin ilakoimaan pienten karkeiden parhaimistosta niin innolla: vasta kehäsihteerin huudellessa seuraavaa rotua kehään tajusin että ko. rodun edustajahan vetää vielä päikkäreitä kevythäkissään! Ei muuta kuin ylös, ulos ja kehään heräilemään, näemmä se onnistuu näinkin. Mikäpä siinä sitten olikin haukotellessa, tuomari ainakin tykkäsi yli kaiken..

Sunnuntain kehässä ei tosikoita nähty!

Sunnuntain kehässä ei tosikoita nähty!

Lauantain (kuten sunnuntainkin) ryhmäkehätkin olivat suurinpiirtein läpihuutojuttuja, pienin eroin: lauantaina FCI 5:n kokoomakehän alkaessa taivas aukesi lopullisesti, ja kaatosateessa sitten yritettiin näyttää parasta pyllyä tuomarille joka ei oikeastaan vilkaissutkaan päälle. Päällä ollut villapaita oli muuten märkänä vielä kotiin palatessakin,  huhheijjaa sentään… Sunnuntain ryhmäkehässä paistoi onneksi aurinko, ja tuomari kävi useammankin kerran ihastelemassa podengoja, jos ei jatkoon pääsemisen kannalta niin ainakin muodon vuoksi.

Lauantain ryhmäkehässä.

Lauantain ryhmäkehässä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli “meidän porukalle” täysi nappiosuma: yksi upouusi tanskanvalio, kaksi odottelemaan jäänyttä sertiä, useampi ROP- ja VSP-sijoitus ja hienosti uusia kokemuksia ja tuttavuuksia! Väsymys alkoi näkyä vasta sunnuntain ja maanantain välisen yön jälkeen, kun podengoporukan nuorin alkoi väsymykseltään säpsähdellä vähän mille sattuu – jopa Tukholman satamassa parkissa ollut pikimusta bemarikin sai osansa kauhistelusta, viattomana raukkaparkana.. ;) Laivan punkka ei ollut koskaan tuntunut yhtä hyvältä kuin maanantaiaamuna, koko yön kestäneen bussitorkahtelun jälkeen.

Leo ennen sunnuntain ryhmäkehiä: kuorsaus kuului kauas...

Leo ennen sunnuntain ryhmäkehiä: kuorsaus kuului kauas..

Kokonaisuuden osalta olen kuitenkin enemmän kuin ylpeä omista pojista, siitä miten hienosti suoriutuivat koko reissun ajan, ja jaksoivat antaa parhaansa olosuhteista ja reissun pituudesta huolimatta. Väinö on nyt neljän eri (Pohjois)maan valio, enää yhtä cacibia vaille intti, ja Leolla tanskalaiset sertit jäävät odottelemaan suomalaista valioitumista, mahdollisesti jo ensi vuoden puolella. Hyvät fiilikset jäivät reissusta kokonaisuudessaan, mukava meno ja hyvä seura kruunasivat koko paketin! Seuraavia siirtoja odotellessa… ;)

Rusettipojat ruusukkeineen.

Rusettipojat ruusukkeineen.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.