No johan pomppasi, Riika KV!

Loppuvuodesta 2015 päähän pulpahti hassu idea: mitäpä jos lähdettäisiin vielä kertaalleen käymään jossain, koirat kainaloon ja reissun päälle? Tanskassa oltiin käyty mukavaakin mukavammalla bussireissulla, ja taas olisi samantyylistä mahdollisuutta tarjolla, mikäpä siis taas kertaalleen sen mukavampaa. Odotuksia ei sen suuremmin vielä loppuvuodesta ollut, enkä tuomareitakaan muistanut vielä lähtöä edeltävänäkään päivänä – kunhan nyt vain mennään, eikä meinata sen ihmeempiä.

Perjantaina 18.3.2016 otin siis kaverit kainaloon ja kipittelin lähtöpaikalle, suuntana satama ja Latvia. Heti kun saimme koirat ulos autosta ja bussin vierelle oli ilo ja riemu korvaotuksistakin selvää: hei taas me ollaan täällä! Kivaa kivaa kivaa! Erityisesti Leo olisi halunnut heti päästä “kaikkia tuttuja kavereita moikkaamaan”, reissu Tanskaan oli selkeästikin jättänyt hyvät vibat tyytyväisyydestä hurisevan pyllyheilurin takaraivoon. Matkakaverikseen Leo oli saanut taas Väinön, iisiä reissailua siis senkin osalta taas tiedossa.

DSC_3643

Maailman iloisin minipoffu.

Riikassa meno ja meininki oli hyvinkin suoraviivaista: ruoka oli edullista ja maukasta, ja näyttelyn ympäristössä oikein leppoisaa olla. Muutaman kerran tuli kulkukoiriakin hotellin ympäristössä lenkillä vastaan, mutta poiketen omista ennakko-odotuksistani, kukaan paikallisista omatoimilenkkeilijöistä ei syönyt ketään suomalaista, ja käytössäännöt olivat omillakin jo aika näppärästi takaraivossa. Näyttelyssä oli toki tiivis tunnelma, sillä samaan aikaan kehienkin ympärillä pyörivät lukemattomat lapsiperheet ja koirista muutenvain kiinnostuneet, olihan samassa hallikompleksissa sentään paikallisen PetExpon kissa-, bördi-, pupu- ja kananäyttelytkin. Toisen hallin aasi oli valloittavan söötti, ja häntäänsä intopinkeänä vispaava minipossu vielä sitäkin suloisempi!

Hirsituvan Syysmyrsky 'Väinö': C.I.B ja LV MVA!

Hirsituvan Syysmyrsky ‘Väinönöönöö’: C.I.B ja LV MVA!

Lauantaina podengot tuomaroi hollantilainen Jan Coppens. Kaikki podengot olivat suomalaisia, joten oli vallan helppoa hurrata ja kannustaa kavereita kaikista mahdollisista muunnoksistakin. Tuomari oli ystävällinen ja kannustava, ja varmasti omaltakin naamaltani paistoi autuas onni kunhan oli ehtinyt omat koirani arvostelemaan: Leosta tulikin kkk-ROP kaikkine hiluineen, ja Väinö vetäisi hieman pidemmän korren kautta pkk-ROP:in, serti- ja cacib-hilujen antaessa upouudet LV MVA ja C.I.B:n plakkariin! Ottaen huomioon että vielä vuosi sitten en olisi koskaan kuvitellutkaan saavani Väinöä inttivalioksi, on tämä saavutus meille enemmän kuin suurta. Kaiken maailman taustahöpisijöille siis terveisiä tätäkin kautta: ETNII! ;)

Stagedog Pisteiro Adriano 'Leo-Elmeri Höpönnöpöpööpöö': 2x ROP

Stagedog Pisteiro Adriano ‘Leo-Elmeri Höpönnöpöpööpöö’: 2x ROP, valioituu sitten-joskus.

Sunnuntaina podengot arvosteli ukrainalainen setä, herra G. Onishchenko, jonka jutusteluista ja arvostelulomakkeesta en oikein vieläkään ota selvää. Pitäisi ehkä itse opetella venäjän taivutuksia vielä inan paremmin, sen sijaan että tuomarin kertoessa arvostelunsa perusteita päin naamaa itse vain seisoisin tyhmänä ja hörisisi “öööö”:tä :D No, näitä sattuu… Sunnuntaina molemmat omat pojat olivat jälleen kerran ROP-hyypiöitä. Sunnuntain suurimpiin upeuksiin kuului kuitenkin tällä kertaa muiden suomalaisten podengojen menestys ryhmäkehissä, Felixin papan ollessa aivan huikeasti BIS VET-1! Myös jälkeläisryhmissä, kasvattajaryhmissä ja jopa vitosryhmässäkin nähtiin molempien päivien aikana suomalaisia podengoja palkintopallilla, aivan huikeaa tykitystä pienillä sileillä FF-kennelin koirilla!

Ryhmäkehien karkeloa. Kuvassa mahti-ibizat kasvattajaryhmässä.

Ryhmäkehien karkeloa. Kuvassa mahti-ibizat kasvattajaryhmässä.

Kotiin pääsimme lähtemään vasta maanantain puolella (muuten aikataulu olisi ollut aivan liian tiukkaa), ja viikonlopun tiukasta tahdista rentoutuneena suurin osa bussistakin oli varsin iloisella fiiliksellä. Mahtavaa nähdä kuinka iloisessa harrastelijaporukassa aikataulujakin voidaan tarvittaessa rukata, näitä perinteisempiä tuliaisshoppailuja silmälläpitäen.. ;) Reissussa ei koirilla ollut sen suurempaa stressiä, mutta jostain kumman syystä ensimmäinen yö kotona meni täydessä koomassa itse kultakin – onhan nämä rupeamat toki aina erityisiä, jopa ihan niille reippaimmillekin touhuajille. Kotiin päästessä Leon ensimmäinen tehtävä olikin selittää pienelle ja innokkaalle Vesiliskolleen että missä sitä oikein oltiinkaan, jonka jälkeen duo paita&peppu oli taas yksissämielin … no, kuin paitana ja peppuna. Tuliaisina tuodut yhden (1) pienen koiran peditkin saivat duon käsittelyn, läjään vain ja kuorokuorsaukset takaisin samaan sävellajiin. Nyt kun vielä itsekin jaksaisin anoa Väinölle Latvian muotovaliotittelit kuntoon, ja sen jälkeen vain odotellaan tuota maagista C.I.B -vahvistusta – Leolle osansa tulee ajankohtaiseksi vasta sitten kun se viimeinen suomalainen serti tipahtaa plakkariin. Niitä reissuja siispä odotellessa, wink-wink vain… ;)

Tuliaispeti, yhdelle pienelle koiralle ajateltuna. No, meneehän se toki näinkin...

Tuliaispeti, yhdelle pienelle koiralle ajateltuna. No, meneehän se toki näinkin…

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.